Pinnan karheus, usein lyhennetty muotoonkarheutta, on osa pinnan viimeistelyä (pintarakenne). Se kvantifioidaan todellisen pinnan normaalivektorin suunnan poikkeamilla sen ideaalisesta muodosta. Jos nämä poikkeamat ovat suuria, pinta on karkea; jos ne ovat pieniä, pinta on sileä. Pintametrologiassa karheutta pidetään tyypillisesti mitatun pinnan korkeataajuisena lyhyen aallonpituuden komponenttina. Käytännössä on kuitenkin usein tarpeen tietää sekä amplitudi että taajuus varmistaakseen, että pinta sopii tarkoitukseen.
Karheus voidaan mitata manuaalisella vertailulla "pinnan karheusvertailijaan" (näyte tunnetusta pinnan karheudesta), mutta yleisemmin pintaprofiilin mittaus tehdään profilometrillä. Ne voivat olla kontaktityyppisiä (tyypillisesti timanttikynä) tai optisia (esim. valkoisen valon interferometri tai laserpyyhkäisykonfokaalinen mikroskooppi).
Hallittu karheus voi kuitenkin usein olla toivottavaa. Esimerkiksi kiiltävä pinta voi olla liian kiiltävä silmälle ja liian liukas sormelle (kosketuslevy on hyvä esimerkki), joten hallittua karheutta tarvitaan. Tämä on tapaus, jossa sekä amplitudi että taajuus ovat erittäin tärkeitä.
Wikipediasta, vapaasta tietosanakirjasta